3. ILMOITTAUTUMINEN

Painut kasarmin kellarin ovesta sisään, pimeästä valoon, astelet betonilattialle. Sisällä jo jonottaakin nuorukaisia seuraavaan huoneeseen, josta kuuluu ilmoittautumistoimien ääniä.

Pojilla on aivan yleisesti lenkkitossut jaloissaan. He roikottavat isoja siviilikassejaan käsissään, jos eivät osaa olla riittävän rentoja laskeakseen kantamuksensa maahan, kuten sinä älyät tehdä.

Jono etenee hitaasti, mutta uusia poikiakin tulee ulkoa vain hyvin harvoin, joku yksi ainoa saapuu juuri taaksesi, ensimmäinen pitkään aikaan. Seuraavan huoneen tapahtumat alkavat avautua tietoisuuteesi vähitellen. L-kirjaimen muotoisen pöydän takana istuu kirjureita. Vuorossa oleva alokas menee ensin lyhyen sakaran ääreen ja ojentaa palvelukseenastumismääräyksensä.

Kirjuri lukee alokkaan paperista nimen kovalla äänellä, niin että nimi kantautuu pitkin pöytää, ja etsii saman tien perusteellisempia tietoja omista paperinipuistaan. Kirjuri lukee edelleen tietonsa ääneen ja varmistaa, pitääkö kaikki paikkansa edelleen, kotiosoite, isän ammatti, jne. Seuraavaksi toinen kirjuri kollegansa vieressä ojentaa riippulukon vaatekaappia varten ja ottaa vastaan kuittauksen avaimesta.

Seuraavaksi alokas lähetetään pitemmän pöydänsakaran ääreen (jolloin seuraava alokas huudetaan alkuvaiheeseen).

Lisää kysymyksiä alkaa sataa: "Onko teillä lääkintäkoulutusta?"

"Kielitaito?"

"Mikä luetaan kielitaidoksi?" kysyt sinä.

"Jos on suorittanut yhden tentin jostakin kielestä, on sitä kieltä taitava!"

Sinä nojailet pöytään aivan tahallasi, ärsyttävästi, sillä edellisille alokkaille on juuri huudettu siitä.

"EI NOJATA PÖYTÄÄN! karjutaan seinustalta jälleen uudelleen.

Lakkaat nojaamasta, toivot että seuraavat älyävät nojata taas vuorostaan. Eläköön kapina!

Kellarin seinustalla notkuilee epämääräinen joukko vanhoja GONAMIEHIÄ, jollakin asialla tai aivan asiatta. Erityisesti homoseksuaalien väitetään huhujen mukaan etsivän armeijassa kaikkia tilaisuuksia nähdä uusia miehiä, varsinkin näiden ollessa vähäpukeisia tai vailla vaatteita.

Seinän vierellä odottelee myös tupien esimiehiä, varusmiesalikersantteja, mutta heitä et toistaiseksi erota muista.

Paikalle marssii nyt myös joku kanta-aliupseeri tarkastamaan seinustan väkeä:

"MITÄ MIEHIÄ? Mikä On Teidän Tehtävänne Täällä?"

Kaikki selittelevät jotakin, mutta osa tuomitaan tarpeettomiksi ja lähetetään matkoihinsa. Kantaupseereita alkaa vierailla kellarissa muutoinkin, joku silloin tällöin tarkastamassa tilannetta ja diivailemassa vanhan patruunan arvovallallaan.

Ilmoittautuminen etenee. Saat harmaan pahvilapun, johon on lyijykynällä kirjoitettu:

"Alok. A.A., jaos III, tupa 12, tuvan esimies alik. Kamppi."

Samassa kyseinen tuvan esimies astuu seinustalta sinua vastaan ja sanoo sinulle, tai käskee:

"Seuratkaa!"

Eikö Napoleon olekaan kuollut... myhäilet mielessäsi mittaillessasi silmissäsi edelläsi kulkevaa sänkitukkaista tumppia, alikessuasi.