8. LOPPUILTA

Kesken kaiken, juuri kun olet järjestämässä kaappiasi, sinua huudetaan nimeltä ulos tuvasta haastatteluun. Sullot äkkiä tavaraa kaappiisi ja laitat ovea lukkoon, kun tullaan karjumaan entistä raivoisammin.

Käytävän päässä, pöydän ääressä, istuu jaosta komentava ylikersantti (eri mies kuin varusteiden tarkastusta johtanut) ja täyttää sinusta kyselylomaketta.

"Puhukaa hieman kovemmalla äänellä!"

"Millä mielellä tulitte armeijaan?"

"En mielelläni!"

"Haluaisitteko olla 8 kuukautta vai 11 kuukautta?"

"Kahdeksan kuukautta."

Lisää ohjelmaa on tulossa. Kaikkien pitää järjestyä jonoon yläruumis paljaana, jonottaakseen kellarissa punnitukseen, pituuden mittaukseen, virtsan sokerin testaukseen. Käydään siis pissalla, kastetaan koeliuska virtsaan ja näytetään koeliuskan väriä kirjurille.

"ÄLKÄÄ PUDOTTAKO SITÄ PÖYDÄLLE!"

Huuto kuului liian myöhään. Pudotit jo. Tarkastaja poistaa liuskan inhoten pöydältään.

Kuulotarkastus seuraa myös, ja näöntarkastus E-kirjainten taulukon avulla.

Samaan aikaan tekevät sinua myöhemmin tulleet miehet omissa myöhemmissä ryhmissään samoja operaatioita kuin sinä olet tehnyt jo aikaisemmin, tuovat siviilikassiaan tupaan, kokoontuvat käytävään, lähtevät ryhmänä hakemaan kamppeita varustevarastolta, jne.

Varusmies-aliupseeri karjuu hyödyllisen neuvon koko loppuelämääsi varten:

"ENSI KERRALLA, KUN TULETTE ARMEIJAAN, TIEDÄTTE TULLA AJOISSA!"

Ilta venyy koko ajan pitemmäksi, väsyttävän pitkäksi. Iltapalasta ei ole puhettakaan, ei ole aikaa sellaiseen, sillä tekemistä riittää.

Lopulta ehdit pesuhuoneeseen leikkaamaan saksilla tukkaasi lyhyemmäksi korvien päältä. Se ei ollut vauhdissa pysynyt korvalehtien takana pituudeltaan piilossa.

"Kävikö joku valittamaan?" naurahtaa pesutupaan tuleva toinen alokas tukanleikkaushommasta. Päivän ensimmäinen kaverillinen sanallinen yhteydenotto.

Pesuhuone on sivustalla käytävän päässä. Ensin on siivouskomero ja jonkinlainen pyykinkuivatushuone, sitten sivuhuone, jossa on viisi wc-pyttyä, joiden välissä on kevyet lastulevyseinät, mutta ovea ei ole. (Vasta ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri keksii lisätä ovet.)

Kapea käytävä ennen kaakeliseinää kulkee kolmen pytyn editse, joista perimmäinen tarjoaa eniten yksilöllistä istumisrauhaa. Kaksi julkisinta pyttyä avautuvat käymälän leveimpään osaan, pisuaarille ja ovelle päin.

Itse pesuhuoneessa on keskilattialla kaksi isoa, pyöreää pesuallasta, joiden kummankin altaan keskellä olevasta pylväästä voi avata kuusi vesihanaa. Ovenpielessä on lisäksi yksi juomasuihkuallas.

Nimilapulla merkitty punkkasi on kerrossängyn ylempi peti aivan keskellä tupaa. Pääset sinne vasta kello kaksi yöllä. Niin pitkäksi aikaa on riittänyt teetettyä tekemistä.

Punkassa maaten on sitten hauskaa kuunnella, kuinka käytävällä tarkastetaan vielä myöhään saapuneiden kanssa varusteita.

"Syylingit, tämän näköinen, harmaa, villainen!" kaikuu taas käytävällä.

Monissa muissa varuskunnissa viime hetkillä saapuneet kummittelevat pelkissä siviilivaatteissaan vielä seuraavana aamuna ja hankkivat armeijan kamppeensa vasta sitten, mutta Suomenlinnan rannikkotykistön patterissa tehdään yötöitä ja venytetään ilta aamuun asti.

Vasta kello kolme koittaa hiljaisuus ja nukahdat. Aina kun sitä ennen liikahdit, vuoteesi alkoi heilua kuin laiva. Alapetin kaverikin tuntui huomaavan merenkäynnin ja heräilevän itsekin pyörimään sängyssään. Nukut silmälasit päässä, koska et keksi mihin panisit ne, mutta eipä se haittaa sikeää kolmen tunnin untasi.