2. MATKA

Lähdet viimein kotoasi viideltä ja yhä sinulla on asioita kaupungilla. Lopulta menet metrojunaan klo 18. Itse leikattu tukka on jäänyt sen verran pitkäksi, että voit yhä hieman kätkeä korviasi, etkä sikäli ole inttiin menijän näköinen. Viiksistäsi olet juuri luopunut, etkä viitsi teiniviiksiin enää koskaan palata.

Metrossa voit keskittyä sivullisen lailla katselemaan muita nuoria miehiä, jotka voisivat olla mielestäsi alokkaan näköisiä, ja joilla on mukanaan iso "siviilikassi"? (Jollaisessa sinäkin kuljetat vähiä sallittuja matkatavaroitasi).

Epäilyttäviä henkilöitä on, mutta eivät he jääkään Herttoniemeen. Yleisesti muut matkustajat näyttävät elävän arjen normaaleissa touhuissaan, huolimatta tai tietämättäkään siitä, että nyt on SE päivä!

Aistisi ovat terävimmillään, teet koko ajan havaintoja maailmasta, joka näyttää vanhalta, koska sinä olet menossa kohti tuoreita ja uusia kokemuksia.

Herttoniemen metroasemalla odotat bussia linjalle 86, joka kuljettaa Santahaminaan. Katselet muita odottajia, kyllä jokunen on aivan sellaisen näköinen nuorukainen...? Bussi täyttyy, mutta tyhjenee vähitellen edetessään suuressa Laajasalon saaressa, jolloin viimeistään huomaat jäljelle jäävissä varmoja alokastyyppejä.

Jännitys sisälläsi kiristyy: viimeinen matka? Kuvittelet olevasi natsien junassa menossa keskitysleirille...

Hevossalmen silta on raja siviilien Laajasalon ja sotilaiden Santahaminan saaren välissä. Suuri kyltti julistaa jo vähän ennen rantaa:

SOTILASALUE.
PÄÄSY KIELLETTY.
SOTILASLÄÄNIN KOMENTAJA.

Kesällä, kun kävit täällä maailmojen rajalla katselemassa etukäteen, pikkupojat onkivat sillan pielessä, väistyen välillä, kun puomi laskeutui sulkien pääsyn sillalle. Tällöin silta kääntyy kohtisuoraan 90 astetta sivulle, avaten katottoman vesiväylän purjeveneille. Paikalle harvakseen saapuvat henkilöautot tai tyhjänpuoleiset bussit voivat keräytyä jonoksi asti odottamaan sillan kääntymistä takaisin. Muutama jalankulkijakin saattaa pyrkiä saareen.

Lokakuun iltana on jo hämärää sinisen bussin ylittäessä sillan. Linja-auton mukana on vielä yllättävän paljon naisia ja lapsiakin. Armeijan kantaväen perheitä asuu Santahaminassa, siellä on ala-asteen koulukin lapsille. Mutta mitä tapahtuu sillan sillä puolen?

Bussi pysähtyy. Etuovesta hyökkää sisään kaksi vartiosotilasta, jotka kiihkeän ripeinä tarkastavat, että kaikilla asepuvuttomilla matkustajilla on jokin lupapaperi tai vaihtoehtoisesti palvelukseenastumismääräys.

"Onko kaikilla palvelukseenastumismääräys?" huutaa toinen sotilas.

Kaikki muut näyttävät sellaisen, paitsi yksi onneton alokas:

"Kun mulla ei ole mukana!"

"Ei ole mukana?! Meidän täytyy soittaa varuskuntaan ja selvittää teidän henkilöllisyytenne, ennen kuin voitte jatkaa eteenpäin. Tulkaa mukaamme soittamaan!

Hänet ohjataan ulos ja bussi jatkaa matkaansa.

Santahaminassa on neljä bussipysäkkiä. Toiseksi viimeisellä laskeudut sinä melkein ainoana ulos pimeään. Ainakin sinä olet tässä ainoa alokas. Illan pimeys ympärilläsi tuntuu nyt turvalliselta kätköltä. Huomaat jääneesi ulos aivan yksin, voit miettiä missä olet, voit harkita askeleitasi. Voit nauttia vielä viimeisistä vapaista hetkistäsi?

Kello on tasan 19. Voisit kenties ajaa takaisin Laajasaloon? Ja taas takaisin Santahaminaan? Voisit testata, miten pian vartiomiehet alkaisivat tuntea sinut ja henkilöpaperisi?

Autotie on hiljainen, aivan tyhjä. Tien toisella puolella häämöttää kuusimetsää, toisella puolella taas muutaman harvan puun takana pitkänomainen, kolmikerroksinen talo, armeijan kasarmi. (Myöhemmin tulet kuvistakin oppimaan, miten monotonisen yhdennäköistä on samoihin aikoihin rakennettu kasarmiarkkitehtuuri eri puolilla Suomen maata.)

Lähelläsi on jo oikea määränpääsi, kunhan ensin vähän kiertelet, ja osut talon vastakkaiselle, julkisivun puolelle. Siellä käsin piirretty tienviitta osoittaa ohi pääoven portaiden, pitkää seinustaa myöten etelään:

"EPTRIN ALOKKAAT"

Talon lyhyeltä eteläseinustalta löytyy avoin kellarin ovi, jonka luona on uusi, aivan samanlainen tienviitta.