7. KAAPPI

Kun kaikki varusteet on lopulta käyty läpi, jokainen alokas raahaa omansa sadeviitassaan tupaansa ja alkaa asetella tavaroita kaappiinsa. Kaapin ovessa on täyttöohje kertomassa, mitä kuuluu panna millekin hyllylle. Tavarat eivät tahdo mahtua kaappiin, kun niitä ei osaa vielä taitella täsmälleen hyllyn mittasuhteiden mukaan.

Kaappirivien edessä on myös hieman ahdasta. Joku on jopa erehdyksessä panemassa tavaroitaan sinun kaappiisi.

Läheskään kaikki tuvan miehet eivät tosin ole juuri tässä erässä kaappiaan täyttämässä, sillä muutama on tullut aikaisemmin päivällä ja käynyt varusteidensa hakemisen ja tarkastuksen läpi jossakin aikaisemmassa ryhmässä. Monet ovat myös saapuneet vasta myöhemmin, ja ovat ulkona tai varastolla hakemassa tavaroitaan. Tai kaikki eivät ole vielä ylittäneet Hevossalmen siltaakaan.

Jokainen kaappi jakautuu, paitsi ylä- ja alakaappiin, myös sivusuunnassa vasempaan ja oikeaa puoliskoon. Yläkaapin oikea puoli on yhtenäinen tila, jossa säilytetään ainakin huopaa, kypärää ja niiden takana telttapatjaa. Vasemman puolen ylähylly on siviilikassia varten, alahyllyllä on ainakin lumipuku.

Korkean alakaapin oikealla puolella on vaatetanko, jonka henkareihin ripustetaan päällysvaatteet, ja jonka pohjalle, lattialle, sijoitetaan pitkävartiset nahka- ja kumisaappaat. Vasemmalla puolella on neljä hyllyä ja kaksi laatikkoa, joiden alapuolella on lattialla riittävä korkeustila kengille.

Laatikoihin voi sijoittaa paperitavaroitaan, siellä on jo valmiiksi VARUSMIEHEN PERUSKOULUTUSKAUDEN TYÖKIRJA. Sen yläpuolisella hyllyllä on esillä saippua koteloineen, hammasharja ja hammasmuki, ja mukin sisällä muovisia kokardeja.

Kolmelle ylemmälle hyllylle sijoitetaan alhaalta lukien verryttelypuku, alusvaatteet ja päähineet. Kaapin oventangossa roikutetaan pyyheliinaa ja kaulaliinaa, ja sen alaosassa on lokero kenkäharjalle ja saapasrasvaputkilolle.

Tuvan esimies, alikersantti Kamppi, on auttanut erään kaapin järjestämisessä mallikaapiksi, johon voi tehdä vertailuja täyttäessään omaa kaappiaan. Elleivät noin 10 cm x 20 cm x 30 cm kooltaan olevat laatikot riittäisi omille tavaroille, niitä voisi kätkeä vaatteiden taakse, mutta vielä et osaa olla niin oma-aloitteinen, eikä ole tarvettakaan.

4. TUPAAN

Alikersantin kanssa etenette kellarin sisäovesta portaikkoon. Tämä on se, johon julkisivun ainoa ovirivi (3 ovea vierekkäin) johti puolivälissä taloa. Kasarmiarkkitehtuuri ei ole turhan monimutkaista.

Juoksette portaita kaksi kerrosta ylöspäin. Ympäristö vilisee silmissäsi, välikerroksessa on näköjään jokin päivystäjän pöytä kuin kerrospalvelijalla venäläisessä hotellissa. Portaikkoa ja poikkikäytävää, johon porrashuone kummassakin varsinaisessa asuinkerroksessa avautuu, voi verrata tuntemiesi koulujen vastaavanlaisiin.

Ylimmän kerroksen käytävän länsireunalla on tusinan rivistö ovia kuin koulussa luokkiin. Menette yhdestä sisään. Siellä on pieneen tilaan ahdettu 16 miehen vuoteet, neljä ja toiset neljä kerrossänkyä kahdella seinustalla.

Ovelle vastakkaisessa suunnassa eli ikkunan puoleisessa päässä on kummallakin sivulla rivi kaappeja. Ikkunan alle, kaappien väliin, mahtuu vielä pöytä ja kaksi pitkää penkkiä. Kunkin kerrossängyn jalkopäässä on kaksi jakkaraa.

Jokaisessa kaapissa ja sängyssä onkin täällä jo valmiiksi kirjoitettu nimilappu! Kaapit jakautuvat isoon alaosaan ja pieneen yläosaan korkealla. Sinne ylös laitetaan siviilikassi. Suljettu alakaapin ovi pönkittää samalla yläkaapinkin oven kiinni. Vain alakaappi lukitaan riippulukolla.

3. ILMOITTAUTUMINEN

Painut kasarmin kellarin ovesta sisään, pimeästä valoon, astelet betonilattialle. Sisällä jo jonottaakin nuorukaisia seuraavaan huoneeseen, josta kuuluu ilmoittautumistoimien ääniä.

Pojilla on aivan yleisesti lenkkitossut jaloissaan. He roikottavat isoja siviilikassejaan käsissään, jos eivät osaa olla riittävän rentoja laskeakseen kantamuksensa maahan, kuten sinä älyät tehdä.

Jono etenee hitaasti, mutta uusia poikiakin tulee ulkoa vain hyvin harvoin, joku yksi ainoa saapuu juuri taaksesi, ensimmäinen pitkään aikaan. Seuraavan huoneen tapahtumat alkavat avautua tietoisuuteesi vähitellen. L-kirjaimen muotoisen pöydän takana istuu kirjureita. Vuorossa oleva alokas menee ensin lyhyen sakaran ääreen ja ojentaa palvelukseenastumismääräyksensä.

Kirjuri lukee alokkaan paperista nimen kovalla äänellä, niin että nimi kantautuu pitkin pöytää, ja etsii saman tien perusteellisempia tietoja omista paperinipuistaan. Kirjuri lukee edelleen tietonsa ääneen ja varmistaa, pitääkö kaikki paikkansa edelleen, kotiosoite, isän ammatti, jne. Seuraavaksi toinen kirjuri kollegansa vieressä ojentaa riippulukon vaatekaappia varten ja ottaa vastaan kuittauksen avaimesta.

Seuraavaksi alokas lähetetään pitemmän pöydänsakaran ääreen (jolloin seuraava alokas huudetaan alkuvaiheeseen).

Lisää kysymyksiä alkaa sataa: "Onko teillä lääkintäkoulutusta?"

"Kielitaito?"

"Mikä luetaan kielitaidoksi?" kysyt sinä.

"Jos on suorittanut yhden tentin jostakin kielestä, on sitä kieltä taitava!"

Sinä nojailet pöytään aivan tahallasi, ärsyttävästi, sillä edellisille alokkaille on juuri huudettu siitä.

"EI NOJATA PÖYTÄÄN! karjutaan seinustalta jälleen uudelleen.

Lakkaat nojaamasta, toivot että seuraavat älyävät nojata taas vuorostaan. Eläköön kapina!

Kellarin seinustalla notkuilee epämääräinen joukko vanhoja GONAMIEHIÄ, jollakin asialla tai aivan asiatta. Erityisesti homoseksuaalien väitetään huhujen mukaan etsivän armeijassa kaikkia tilaisuuksia nähdä uusia miehiä, varsinkin näiden ollessa vähäpukeisia tai vailla vaatteita.

Seinän vierellä odottelee myös tupien esimiehiä, varusmiesalikersantteja, mutta heitä et toistaiseksi erota muista.

Paikalle marssii nyt myös joku kanta-aliupseeri tarkastamaan seinustan väkeä:

"MITÄ MIEHIÄ? Mikä On Teidän Tehtävänne Täällä?"

Kaikki selittelevät jotakin, mutta osa tuomitaan tarpeettomiksi ja lähetetään matkoihinsa. Kantaupseereita alkaa vierailla kellarissa muutoinkin, joku silloin tällöin tarkastamassa tilannetta ja diivailemassa vanhan patruunan arvovallallaan.

Ilmoittautuminen etenee. Saat harmaan pahvilapun, johon on lyijykynällä kirjoitettu:

"Alok. A.A., jaos III, tupa 12, tuvan esimies alik. Kamppi."

Samassa kyseinen tuvan esimies astuu seinustalta sinua vastaan ja sanoo sinulle, tai käskee:

"Seuratkaa!"

Eikö Napoleon olekaan kuollut... myhäilet mielessäsi mittaillessasi silmissäsi edelläsi kulkevaa sänkitukkaista tumppia, alikessuasi.

2. MATKA

Lähdet viimein kotoasi viideltä ja yhä sinulla on asioita kaupungilla. Lopulta menet metrojunaan klo 18. Itse leikattu tukka on jäänyt sen verran pitkäksi, että voit yhä hieman kätkeä korviasi, etkä sikäli ole inttiin menijän näköinen. Viiksistäsi olet juuri luopunut, etkä viitsi teiniviiksiin enää koskaan palata.

Metrossa voit keskittyä sivullisen lailla katselemaan muita nuoria miehiä, jotka voisivat olla mielestäsi alokkaan näköisiä, ja joilla on mukanaan iso "siviilikassi"? (Jollaisessa sinäkin kuljetat vähiä sallittuja matkatavaroitasi).

Epäilyttäviä henkilöitä on, mutta eivät he jääkään Herttoniemeen. Yleisesti muut matkustajat näyttävät elävän arjen normaaleissa touhuissaan, huolimatta tai tietämättäkään siitä, että nyt on SE päivä!

Aistisi ovat terävimmillään, teet koko ajan havaintoja maailmasta, joka näyttää vanhalta, koska sinä olet menossa kohti tuoreita ja uusia kokemuksia.

Herttoniemen metroasemalla odotat bussia linjalle 86, joka kuljettaa Santahaminaan. Katselet muita odottajia, kyllä jokunen on aivan sellaisen näköinen nuorukainen...? Bussi täyttyy, mutta tyhjenee vähitellen edetessään suuressa Laajasalon saaressa, jolloin viimeistään huomaat jäljelle jäävissä varmoja alokastyyppejä.

Jännitys sisälläsi kiristyy: viimeinen matka? Kuvittelet olevasi natsien junassa menossa keskitysleirille...

Hevossalmen silta on raja siviilien Laajasalon ja sotilaiden Santahaminan saaren välissä. Suuri kyltti julistaa jo vähän ennen rantaa:

SOTILASALUE.
PÄÄSY KIELLETTY.
SOTILASLÄÄNIN KOMENTAJA.

Kesällä, kun kävit täällä maailmojen rajalla katselemassa etukäteen, pikkupojat onkivat sillan pielessä, väistyen välillä, kun puomi laskeutui sulkien pääsyn sillalle. Tällöin silta kääntyy kohtisuoraan 90 astetta sivulle, avaten katottoman vesiväylän purjeveneille. Paikalle harvakseen saapuvat henkilöautot tai tyhjänpuoleiset bussit voivat keräytyä jonoksi asti odottamaan sillan kääntymistä takaisin. Muutama jalankulkijakin saattaa pyrkiä saareen.

Lokakuun iltana on jo hämärää sinisen bussin ylittäessä sillan. Linja-auton mukana on vielä yllättävän paljon naisia ja lapsiakin. Armeijan kantaväen perheitä asuu Santahaminassa, siellä on ala-asteen koulukin lapsille. Mutta mitä tapahtuu sillan sillä puolen?

Bussi pysähtyy. Etuovesta hyökkää sisään kaksi vartiosotilasta, jotka kiihkeän ripeinä tarkastavat, että kaikilla asepuvuttomilla matkustajilla on jokin lupapaperi tai vaihtoehtoisesti palvelukseenastumismääräys.

"Onko kaikilla palvelukseenastumismääräys?" huutaa toinen sotilas.

Kaikki muut näyttävät sellaisen, paitsi yksi onneton alokas:

"Kun mulla ei ole mukana!"

"Ei ole mukana?! Meidän täytyy soittaa varuskuntaan ja selvittää teidän henkilöllisyytenne, ennen kuin voitte jatkaa eteenpäin. Tulkaa mukaamme soittamaan!

Hänet ohjataan ulos ja bussi jatkaa matkaansa.

Santahaminassa on neljä bussipysäkkiä. Toiseksi viimeisellä laskeudut sinä melkein ainoana ulos pimeään. Ainakin sinä olet tässä ainoa alokas. Illan pimeys ympärilläsi tuntuu nyt turvalliselta kätköltä. Huomaat jääneesi ulos aivan yksin, voit miettiä missä olet, voit harkita askeleitasi. Voit nauttia vielä viimeisistä vapaista hetkistäsi?

Kello on tasan 19. Voisit kenties ajaa takaisin Laajasaloon? Ja taas takaisin Santahaminaan? Voisit testata, miten pian vartiomiehet alkaisivat tuntea sinut ja henkilöpaperisi?

Autotie on hiljainen, aivan tyhjä. Tien toisella puolella häämöttää kuusimetsää, toisella puolella taas muutaman harvan puun takana pitkänomainen, kolmikerroksinen talo, armeijan kasarmi. (Myöhemmin tulet kuvistakin oppimaan, miten monotonisen yhdennäköistä on samoihin aikoihin rakennettu kasarmiarkkitehtuuri eri puolilla Suomen maata.)

Lähelläsi on jo oikea määränpääsi, kunhan ensin vähän kiertelet, ja osut talon vastakkaiselle, julkisivun puolelle. Siellä käsin piirretty tienviitta osoittaa ohi pääoven portaiden, pitkää seinustaa myöten etelään:

"EPTRIN ALOKKAAT"

Talon lyhyeltä eteläseinustalta löytyy avoin kellarin ovi, jonka luona on uusi, aivan samanlainen tienviitta.

1. LÄHTÖPÄIVÄ

1. Lähtöpäivä
2. Matka
3. Ilmoittautuminen
4. Tupaan
5. Varusteiden haku
6. Varustarkastus
7. Kaappi
8. Loppuilta
9. Ensimmäinen aamu
10. Ruokailu
11. Tuvassa taas
12. Oppitunti
13. Lääkäri
14. Vääpeli
15. Toinen ilta

Ensimmäistä armeijapäivää voi viettää siviilissä kotona viimeisille minuuteille asti, tai matkalla viivytellen, tai perille saapuneena varuskunnassa. Lähteäkö ajoissa vai myöhään?

Päätät olla perillä jo iltapäivällä, varataksesi tuvan parhaan punkan. Sellainen sijaitsee seinän vieressä perällä! Siellä voisit loikoilla pitkiä aikoja rauhassa katselemassa muita, vasta sinua myöhemmin sisään valuvia uusia tulokkaita. Nämä vasta opettelisivat tyhminä ensimmäisiä uusia asioita, jotka sinä opit jo äsken. Pääsisit mahdollisimman pian syömäänkin valtion laskuun

Ensimmäisenä saapuva saisi etulyöntiaseman tutustuessaan toisiin. Tietäisi heitä paremmin jo paikkoja. Kykenisi jopa neuvomaan muita. Voisi tutustua yksitellen ihmisiin, etkä törmäisi uutena tusinan toisiaan jo tuntevan muukalaisen joukkoon.

Lisäksi oppisit paremmassa rauhassa asioita, edes jälkikäteen, seuratessasi kuinka myöhemmin saapuville selitettäisiin uudemman kerran sinun jo jotenkuten tekemiäsi tehtäviä. Saisit olla suorastaan huvittunut eräiden uusien tietämättömyydestä.

Mutta viimeisiksi päiviksi ja tunneiksi kasautuu helposti paljon tekemistä, juuri ennen lähtöä. Niin et ehdi jännittää. Ei tarvitse juoda päätään täyteen.

Lähtöpäivänä juoksetkin kirjastoissa ja pankeissa, järjestelemässä asioitasi, kaupoissa palauttamassa kelvottomia tuotteita ja vaihtamassa niitä uusiin, ja mitä kaikkea. Adrenaliinia hieman veressäsi voisit puuhata jännittäviäkin asioita, sellaisia mitä muulloin jättäisit tuonnemmaksi.

Lähtö on kuin loppu, lähellä kuolemaa, aikaa on vähän, tehdä mitä vain, riskit sumenevat näkyvistä. Siinä on vaaransakin: Perillä tulet kuulemaan, että alokas Muttinen on ajanut kolarin tulomatkallaan. Hänen punkkansa tulee pysymään pitkään tyhjänä, hänet on toimitettu sotilassairaalan petiin. Hänen tyttöystävänsä on soittanut ja ilmoittanut asiasta, kertoo upseeri vakavailmeisenä.

Vielä olet siviilissä, katselet kaupungin partureita. Maksaisitko viiden päivän päivärahat tukanleikkuusta?

Leikkaatkin itse, armeijaan voi mennä minkä näköisenä tahansa. Siellä ollaan kauhean näköisiä, muut ainakin ovat. Siellä kukkii kaikkien maamme ihottumien koko kirjo.

Aikaa kuluu, lähtösi viivästyy koko ajan, et enää ehdikään inttiin päivälliselle, onkin viisasta syödä jotakin ennen lähtöä. Lohdullista on sentään, että kulutat koko ajan armeija-aikaasi, se on jo alkanut, ensimmäinen päivä. Vietät sitä yhä siviilissä. Viimeinen hetki saapua varuskuntaan on "periaatteessa" keskiyöllä kello 24. Jotkut todellakin tulevat vasta silloin, muutamat ylittävät käytännössä senkin ajan.