13. LÄÄKÄRI

Kellon pärähdys. Järjestäytyminen lääkärintarkastukseen, varusteet: verryttelypuku, lenkkitossut. Aluspaidasta ei kuuluteta käytävällä mitään ja pilkuntarkka aliupseeri epäröi.

"Nehän paleltuu ilman sitä." sanoo oma-aloitteisempi alikersantti.

Niinpä aluspaidat saadaan pitää verryttelypuvun alla. Syyssää on kolea ja vastaanotolle marssitaan kilometri pohjoiseen ulkoilmassa.

Pitkällä marssilla leikittelet halulla tulla hulluksi. Huomaat olevasi keskellä mielettömyyttä, tottelemassa ulkoisia käskyjä. Kuin olisit marssilla keskitysleiriin. Haluat irrottautua siitä tilasta. Ruumiisi marssii koneellisesti.

Marssiin liittyy inhimillistä kevennystä. Kun ohitetaan vastaan tuleva nuori nainen vasemmalta, komennetaan yhtenäisyyden vuoksi:

"KATSE OIKEAAN PÄIN!"

Tällöin kenenkään ei tarvitse vilkuilla luvattomasti sinne oikealle, vaan ihan kaikki miesten katseet suuntautuvat ohi sipsuttavaan neitoseen.

Lääkärin odotushuoneen edessä järjestäydytään, mutta sen jälkeen sisällä istutaankin penkillä ja odotellaan epämuodollisesti kukin vuoroaan. A- ja B-miehet menevät erilääkintämajurin luo.

Vuorosi tulee.

Lääkintämajuri kysyy:

"Onko alku ollut raskas?"

Olet ehkä väsyneen näköinen. Olisikohan pitänyt valita sivari? Mainitset ajatelleesi, että täällä voisi kyllä tulla vaikka hulluksi... Kun kerran kysytään, voi avautua moniulotteisesti, vastoin armeijan monokulttuuria? Vai pitäisikö muka esittää jotakin roolia? Kun ei ole valinnut tietään, yrittää pitää useampia ovia raollaan.

"Oletteko siviilissä käyttänyt mielenterveyspalveluita?"

"En."

"Miten suhtaudutte armeijaan?"

"Kielteisesti!"

"Mutta ette te kuitenkaan ole aseistakieltäytyjäksi ryhtynyt?"

"No en."

"Jos teillä on myöhemmin ongelmia, tulkaa puhumaan sitten."

Stetoskoopilla kuunnellaan. Ei tule vielä rokotuksia, joista odotushuoneen jännittäjät kyselevät varovaisesti heitä ennemmin lääkärin huoneesta ulos tulevilta...

Vastaanotolta ensiksi pois päässeet istuskelevat jouten odottelemassa eteisessä, kunnes siellä on jo puolet miehistä, jolloin nämä marssitetaan takaisin kasarmiin. Jälkimmäisellä puoliskolla on vaikeuksia ehtiä iltasyöntiin, johon ensimmäinen puolisko järjestäytyy nyt siis puolta harvemmassa joukossa.

Illalla opetellaan tuvissa mm. pinkan tekoa. Se tarkoittaa, että päiväpeitto laskostetaan jakkaralle yön ajaksi niin, että se on täsmälleen jakkaran kokoinen ja ruuturivit kulkevat erittäinsuorina. Sinisten ruuturivien pitää kiertää reunoja.

"Tuvan vanhimmat miehet ovat yleensä aina osoittautuneet jostain syystä taitavimmiksi pinkan tekijöiksi", kertoo tuvan alikessu.

Tarinasta tulee totta täälläkin, jälleen kerran.

Päivän kuluessa ja illalla tuvan esimies opettaa myös tervehdyksiä yhden alokkaan kanssa kerrallaan. Naapuritupien aliupseerit risteilevät toisten tuvissa katsomassa, että heitä tervehditään, tai mekastamassa tervehtimättä jättämisestä.

"EIKÖ TEILLE OLE VIELÄ OPETETTU?!"

Alikersantti Kamppi varoittaa miehiään kollegojensa asiattomasta sikailusta, varsinkin erään korpraalin, ja käskee kertomaan hänelle, jos sellaista esiintyy, tai jos kyseinen korpraali ylipäänsä vain käykin hänen tuvassaan...

Korpraalit ovat syvästi väheksyttyjä tuvassamme. He ovat ensimmäisiä joita nälvitään, kun muutoin hämmentynyt kunnioitus sotalaitosta kohtaan tuntuu vielä vallitsevan. Oma alikessu on onneksi mukava tyyppi. Jokaisessa tuvassa...